Mitä kiusaaminen on?

Lähden nyt ihan perusteista. Määritelmistä, joita on moneen junaan.

”Kiusaaminen on hierarkiassa putoamista, poljetuksi tulemista, jotta polkijat voisivat ainakin kokea nousevansa ylöspäin.” (Vuorela 2011, 66.)

Vuorelan kiusaamisen määritelmässä maistuu vahva eletty tunne. Luotan, että näin se menee, vaikka en näe, miten oma kiusaajani aikoinaan kiusaamisestani hyötyi.

Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja pilkkaamista, yksin jättämistä, ilkeitä puheita takanapäin tai mitä tahansa sellaista toimintaa, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista. (MLL 2020)

Vallankäyttö jää vähemmälle huomiolle, ikään kuin loukkaaminen tai vahingoittaminen olisi teon varsinainen tarkoitus. Sama huomio liittyy KiVa koulu -ohjelman määritelmään: Kiusaamista on, kun yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan toistuvasti ja tahallaan pahaa mieltä (KiVa Koulu 2020). Määritelmän jatkossa valta-asetelmat paljastetaan: Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua. Koulussa kiusaajalla on usein ryhmän tuki, joten valta-asetelma on selkeä: kiusattu on alistettu ja kiusaaja kumppaneineen alistaja. Fyysisen etäisyyden luominen on yksi tapa kiusata:

”Ilmeisesti se on ”peli”, joka on ollut käytössä lukuvuoden alusta lähtien. Jokaisella, joka vahingossa koskettaa Augustia, on kolmekymmentä sekuntia aikaa pestä kätensä tai löytää käsidesiä, ennen kuin rutto tarttuu. En ole varma, mitä tapahtuu, jos todella saa ruton, koska kukaan ei ole vielä koskettanut Augustia – ei suoraan.” (Palacio 2012, 137.)

KiVa koulun määritelmässä pohditaan toistuvuutta ja tahallisuutta: Toistuvuus tarkoittaa sitä, että sama oppilas joutuu yhä uudestaan muiden ilkeän tai vahingoittavan toiminnan kohteeksi. Kiusaaminen voi jatkua vuosiluokalta toiselle ja alakoulusta yläkouluun saakka.

Toistuvuuden vaatimus lisää aikaa, mikä kuluu kiusaamiseen puuttumiseen. Toisaalta yksittäinenkin teko voi olla todella haavoittava eikä kiusattu välttämättä saa itselleen riittävästi tukea tai apua.

Tahallisuus merkitsee, että tekojen tarkoitus todella on loukata tai aiheuttaa harmia ja pahaa mieltä. Joskushan toista ihmistä tulee loukanneeksi vahingossa. Silloinkin asia tulee selvittää, vaikka kysymys ei varsinaisesti kiusaamisesta olekaan.

Perimmäinen tarkoitus lienee kiusaajan oman statuksen nostaminen Vuorelan otaksuman mukaan. Jos ei sellaista palkkiota ole luvassa, kiusaamista jatkanee vain häiriöset ihmiset.

Vaikeus puolustautua tarkoittaa sitä, että kiusattu on jollain tavoin kiusaajaansa nähden heikommassa asemassa. Kiusattu voi olla fyysisesti heikko, hyvin arka tai hän saattaa olla luokalla uusi oppilas, jolle ei ole vielä muodostunut kiusaamiselta suojaavaa kaveripiiriä.

Tämä kuulostaa siltä, että vain kavereiden tukemana voi olla suojattu kiusaamisen varalta. Tutkimusten perusteella koulukiusatuksi joutuu 10–20 % alakoulun ja 5–10 % yläkoulun oppilaista. Läheskään kaikki eivät kerro kiusaamisesta kenellekään. Usein puhumisen esteenä on pelko kiusaamisen lisääntymisestä tai aiemmat kokemukset siitä, ettei kertominen kuitenkaan auta.

Erityisesti pitkittyneissä kiusaamistilanteissa lapsi tuntee, että tätä on selvitetty ja yritetty ja keskusteltu. Jos asia ei muutu, ei kannata sitä enää ottaa esille. Tämä voi tietenkin pahentaa tilannetta. Sen myöntäminen, että ei tule hyväksytyksi kavereiden parissa, on vaikea asia kenelle tahansa.

Tästä saa sen käsityksen, että kiusaamiselle ei voi mitään. Vuorela on suunnilleen samaa mieltä. Hän sai lopetettua kiusaamisensa ottamalla kurkusta kiinni kiusaajaansa. Usein kiusaaja on uhriaan vahvempi. Uhrin avuksi on tultava aikuinen, aikuisia, koko koulu. Nollatoleranssi kiusaamiselle ja jokaisesta pienestäkin jutusta rangaistus. Rangaistuksen eli sakkojen pelossa Singaporessakin kadut pysyvät roskaamattomina.

Kiusa se on pienikin kiusa, sanotaan, toistuvana mikä tahansa näistä voi viedä hulluuden partaalle: Kiusaaminen on polkemista, alistamista, vallalla pelaamista, toisille pahan mielen aiheuttamista, nälvimistä, vaatteille ilkkumista, nauramista, tavaroitten, kenkien ja vaatteitten pihistelemistä, haukkumista, ulkonäön ja harrastusten ruotimista, vitsailemista, vähättelemistä, syrjimistä, tönimistä – käytävillä, vessoissa, ulkona, koulumatkoilla ja netissä.

Kiusattu ei saa sairaana keneltäkään tietoa läksyistä, ei pääse luokkakavereiden synttäreille tai kenellekään kylään tai kenenkään kanssa leikkimään välituntisin tai muiden pöytään syömään ruokatunnilla tai WhatsApp-ryhmiin tai ryhmätyöpariksi.

Kun minua kiusattiin, kiusaajani oli rinnakkaisluokalla. Ehkä hän huomasi, ettei hyödy kiusaamisestani ja lopetti. Tavallisesti jokainen oppilas luokassa tietää, ketä kiusataan ja ketkä kiusaavat. Sen sijaan oma rooli vahvistajana, puolustajana, apurina tai ulkopuolisena voi jäädä hahmottamatta.

Lähteet:

KiVa Koulu (2020) Mitä kiusaaminen on? Viitattu 20.5.2020 http://www.kivakoulu.fi/mita_kiusaaminen_on

MLL (2020) Mitä kiusaaminen on? Viitattu 20.5.2020 https://www.mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/kiusaamisen-ehkaiseminen/mita-kiusaaminen-on/

Palacio, R.J. (2012) Ihme

Vuorela, Ville (2011) Häirikkötehdas: nörttinä koulussa ja töissä