Omavaraistieto kiertoon -hankkeen tuloksia

Kuoreenpyyntiä, kasvimaanhoitoa, vaatteiden paikkausta, pyöränkorjausta, sieniretkiä, tarinanuotioita – tämäntapaisia juttuja on järjestetty Omavaraistieto kiertoon -hankkeessa vuoden 2022 aikana.

Tässä tekstissä käydään läpi tarkemmin muutamia tapahtumia ja sitä, mikä hankkeessa toimi ja mikä ei. Näistä keskusteltiin hankkeen päätöstilaisuudessa ma 31.10.

Aloitetaan onnistumisista.

Huhtikuun lopulla toteutettu  pyöränhuoltopaja  herätti laajaa kiinnostusta. Pajassa kunnostettiin taloyhtiöltä saatuja hylkypyöriä. Mukana oli myös joitakin ukrainalaispakolaisia. Pajan ansiosta syntyi toinen pyöränhuoltopäivä, jossa kunnostettiin pyöriä nimenomaan ukrainalaisille.

Ukrainalaisille kerrottiin myös muista työpajoista, joista kuoreenpyynti oli menestys. Kymmenet pakolaiset olivat liippimässä pikkukalaa. Ja kalat menivät juuri oikeaan käyttöön eli ihmisten ruoaksi.

Hankkeen suunnittelussa ei tietenkään osattu ennakoida, että Euroopassa syttyisi sota ja tänne tulisi pakolaisia. Hankkeen luonne muuttui jonkin verran: mukaan tuli kielihaasteita ja syvempi tunne siitä, että hanke on tärkeä.

Onnistuneita olivat myös syksyn sieni- ja marjaretket, joita järjestettiin kaikkiaan neljä. Mukana oli ukrainalaisten lisäksi vaihto-opiskelijoita. YLEn jutussa chileläinen Karla kertoo, miltä tuntui löytää ensi kertaa kantarelleja.

Päiväretki Patvinsuolle 18.9. sai paljon kiitosta. Mukana oli bussilastillinen hyvin monenikäisiä ja monenmaalaisia ihmisiä. Moni oli kansallispuistossa ensimmäistä kertaa. Ruoanlaitto ja yhdessä syöminen luonnossa ovat asioita, jotka pidetään mukana, jos hanke saa jatkoa.

Myös vaatteiden parsimis- ja paikkaustyöpajat puolsivat paikkansa. Loppukesälle suunniteltuun rakennustyöpajaan ei saatu riittävästi osallistujia.

Asioista, jotka eivät toimineet, voisi nostaa esille kasvimaapalstan. Palstaan sitouttaminen olisi vaatinut enemmän taustatyötä ja suunnittelua. Ilman työvuorolistaa kasvimaa jäi ilman hoitoa. Yksittäiset työpajapäivät vetivät ihmisiä paremmin.

Hankkeen lähtöajatus oli liian monimutkainen ja teoreettinen. Puheet eri ”koreista” tai ”toimintalinjoista” eivät palvelleet kokonaisuutta. Tiedottaminen jäi lapsipuolen asemaan ja liian usein kuuli kysyttävän, että ”mistä löydän tietoa teidän hankkeesta”. Nettisivuja ei saatu pystyyn.

Idea tiedon kiertämisestä, vertaisilta oppimisesta ja oman osaamisen jakamisesta kuitenkin toimi. Hankkeeseen osallistui eri ikäisiä ihmisiä aivan kuten suunniteltiin, mutta monikielisyys toi omat haasteensa.

Päätöstilaisuudessa oli hauska kuulla osallistujien kokemuksia oppimisesta ja asioiden jakamisesta. Eräs mukana ollut kertoi oppineensa paljon lisää sienistä. Toisaalta hän kertoi jakaneensa tietoa sienistä ulkomaalaisille vaihto-opiskelijoille, joille suomalainen metsä oli ennestään tuntematon.

Tarinanuotiot oli mielestämme konseptina hyvä – ihmiset saattoivat tulla nuotiolle juttelemaan – mutta käytännössä niissä oli väkeä vain vähän. Toisaalta useassa eri yhteydessä hankkeen aikana toivottiin yhdessäoloa ja keskustelua, ja kohtaamisen mahdollisuuksia kiiteltiin.

Topi Linjama, hanketyöntekijä