Seikkailuntäyteinen Soturikissat-päiväleiri
Syyslomaviikolla Nepenmäen kirjaston mediateekki täyttyi innokkaista Soturikissat-leiriläisistä. Leirin aikana syvennyttiin suosittuun kirjasarjaan eri näkökulmista.
Ensimmäinen leiripäivä käynnistettiin tutustumisleikeillä, joiden jälkeen parinkymmenen lapsen ryhmä jaettiin kahteen ryhmään eli klaaniin. Ensimmäinen klaani koostui 7–10-vuotiaista leiriläisistä ja toinen 10–13-vuotiaista. Nimimaanantaiksi kutsutun päivän aikana leiriläiset alkoivat kehitellä omaa Soturikissahahmoaan. Hahmolle keksittiin muun muassa nimi, kyvyt alkuperä sekä rooli klaanissa. Lisäksi jokainen leiriläinen askarteli oman soturikissansa.
Hahmojen suunnittelu kävi kaikilta sukkelasti, sillä Soturikissat-kirjasarja oli suurimmalle osalle tuttu. Osa leiriläisistä oli lukenut kaikki tai suurimman osan suomennetuista kirjoista.
Soturikissat-kirjasarjaa kirjoittaa kuusi kirjailijaa salanimellä Erin Hunter. Tällä hetkellä kirjasarjassa on seitsemän saagaa, joissa jokaisessa on kuusi kirjaa. Suomeksi saagoja on ilmestynyt viisi. Lisäksi sarjaan on ilmestynyt erikoisseikkailuja ja mangaa, joista osa on julkaistu suomeksi. Kirjasarja on kerännyt suuren fanijoukon ympäri maailmaa. Näin on myös Joensuussa, sillä leirille osallistui joka päivä 20 lasta. Kiinnostus soturikissoihin näkyi selvästi koko leirin aikana, sillä leiriläiset suunnittelivat innokkaasti omaa klaaniaan ja puhuivat kirjoista myös työpajojen ulkopuolella.
Ensimmäisen päivän menoa kävi katsastamassa Ylen toimittaja Lea Joutsensaari, joka haastatteli leiriläisiä. Helmi pääsi kertomaan, mikä soturikissahahmoissa kiinnostaa.
– Niillä kaikilla on omat persoonallisuudet, vaikka yhdessä klaanissa on 27 eri kissaa. Jokaisella on tavallaan omat luonteet ja piirteet. Heistä jokaisella on omia mielenkiintoisia tarinoita, mitä tykkää lukea, Helmi selventää.
Jokaisella leiriläisellä tuntui olevan oma suosikkihahmonsa. Sinitähti on ollut Annin suosikki siitä asti, kun hän alkoi lukea Soturikissat-sarjaa.
– Se vaan on ihana, Anni tiivistää.
Toisena leiripäivänä klaaneille päätettiin nimet. 7–10-vuotiaiden ryhmästä muodostui puissa asusteleva Tammiklaani ja 10–13-vuotiaiden ryhmä nimettiin Havuklaaniksi. Havuklaani sai myös lempinimen ”Draamaklaani”, sillä klaanissa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista draamaa. Saagatiistain aikana leiriläiset kehittelivät klaaninsa elämää, syntytarinaa ja klaanin sääntöjä eli soturilakia. Lisäksi aloitettiin klaanien reviirien suunnittelu.
Klaanien reviirit muodostettiin seikkailuleikin jälkeen narulla, jonka muodostaman alueen sisään leiriläiset kokosivat oman reviirinsä, johon merkittiin klaanille tärkeitä paikkoja erilaisilla esineillä, kuten lehdillä, pullonkorkeilla ja kivillä.
Reviirikeskiviikkona jatkettiin klaanien reviirien suunnittelua. Leiriläiset toteuttivat näkemyksensä reviirien kartoista piirtämällä ne isolle paperille. Alueilla käytäisiin seuraavana päivänä klaanien välisiä taisteluita.
Taistelutorstaina Tammiklaani hyökkäsi Havuklaanin kimppuun. Hyökkäyksen syitä oli pohdittu edellisenä päivänä pienien tarinoiden muodossa. Taistelu päättyi lopulta sovitellusti Havuklaanin voittoon, mutta kirjasarjalle tyypillisesti taisteluvammoilta ei vältytty.
Viimeisenä leiripäivänä eli Satuperjantaina jokainen pääsi kirjoittamaan soturikissalleen oman erikoisseikkailun, jossa esimerkiksi avattiin enemmän hahmojen taustoja. Tarinoita kirjoitettiin joko yksin tai pareittain.
Kun ryhmäläisiltä kysyttiin, mikä tekee Soturikissat-sarjasta niin hyvin ja kiinnostavan, vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä. 7–10-ryhmän mukaan kirjoissa fantasia ja realismi sekoittuvat hyvin ja sarjassa hyviä hahmoja ja kivoja eläimiä. Lisäksi taistelut ja kuolemat ovat jännittäviä. Myös 10–13-vuotiaat nostivat esille kirjojen persoonalliset hahmot. Ryhmän mukaan kirjat ovat hyvin kirjoitettuja, eikä niissä ole pelkästään ”sateenkaaria ja kukkia”. Jännitys on osa sarjan viehätystä.
Tiivistettynä: ”ne vaan on niin hyviä”.