Teimme yhteistyötä Liekku ry:n kanssa. Liekku on Joensuun seudulla toimiva vanhemmuuden vertaistukiyhdistys, jonka ​toiminnan keskeisin tavoite on vanhemmuuden tukeminen. Liekun nettisivuilta, facebookista ja instagramista löydät monenlaista tietoa ja tukea vanhemmuuden ensi hetkistä alkaen.

https://liekku.net/index.html

Eikös tehdä tästä nyt syntyvä uusi Sanataideviikon perinne?

The post Sanataideviikon uusi perinne on syntynyt! appeared first on Sanaratas.

Lukuviikko on yksi Suomen pitkäikäisimmistä lukutaitokampanjoista. Sitä on juhlittu jo yli 40 vuotta. Me Sanarattaalla aloitimme oman lukuviikon tradition.

Sanaratas ry on sanataidekasvatusta tukeva ja kehittävä järjestö, jonka tarkoituksena on levittää sanataideharrastusta Pohjois-Karjalassa ja luoda sille pysyvä toimintaverkosto. Sanaratas järjestää sanataideryhmiä ja -leirejä sekä kouluttaa ja rekrytoi sanataidekasvatuksesta kiinnostuneita opettajia. Sanaratas tekee yhteistyötä muun muassa Joensuun seutukirjaston ja Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa.

Lukuhaasteen suorittaneiden kesken Sanaratas arpoi kirjapalkintoja.

Kirjavinkit:

Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikki valloittaa maailman

Hugh Lupton: Tarinatie

Chris Haughton: Mitä, jos…

Hervé Tullet: Villit pallot

Eric Carle: Haluatko olla ystäväni?

Esko-Pekka Tiitinen: Pienenpieni

Martti Ruokonen: Mummon kone

Reetta Niemelä: Älä vihaa minua

Astrid Lindgren: Minäkin haluan siskon

Laura Langston: Mummin mehevä omenapiirakka

Jukka Itkonen: Hirvi irvistää

M Christina Butler: Mustan yön arvoitus

The post Lukuvinkit lapsiperheiden Lukuviikkoa varten! appeared first on Sanaratas.

The post Taikasauvojen askartelua appeared first on Sanaratas.

Suuri kiitos Olvi-säätiölle tuesta etäryhmien järjestämiseen.

The post Sanataiteen etäryhmä appeared first on Sanaratas.

The post Terästäydy Tylypahkaan -sanataideleiri 6.- 10.3.2023 appeared first on Sanaratas.

The post Laskiaisrieha Pärnävaaralla lauantaina 18.2.2023 appeared first on Sanaratas.

Tässä tekstissä käydään läpi tarkemmin muutamia tapahtumia ja sitä, mikä hankkeessa toimi ja mikä ei. Näistä keskusteltiin hankkeen päätöstilaisuudessa ma 31.10.

Aloitetaan onnistumisista.

Huhtikuun lopulla toteutettu  pyöränhuoltopaja  herätti laajaa kiinnostusta. Pajassa kunnostettiin taloyhtiöltä saatuja hylkypyöriä. Mukana oli myös joitakin ukrainalaispakolaisia. Pajan ansiosta syntyi toinen pyöränhuoltopäivä, jossa kunnostettiin pyöriä nimenomaan ukrainalaisille.

Ukrainalaisille kerrottiin myös muista työpajoista, joista kuoreenpyynti oli menestys. Kymmenet pakolaiset olivat liippimässä pikkukalaa. Ja kalat menivät juuri oikeaan käyttöön eli ihmisten ruoaksi.

Hankkeen suunnittelussa ei tietenkään osattu ennakoida, että Euroopassa syttyisi sota ja tänne tulisi pakolaisia. Hankkeen luonne muuttui jonkin verran: mukaan tuli kielihaasteita ja syvempi tunne siitä, että hanke on tärkeä.

Onnistuneita olivat myös syksyn sieni- ja marjaretket, joita järjestettiin kaikkiaan neljä. Mukana oli ukrainalaisten lisäksi vaihto-opiskelijoita. YLEn jutussa chileläinen Karla kertoo, miltä tuntui löytää ensi kertaa kantarelleja.

Päiväretki Patvinsuolle 18.9. sai paljon kiitosta. Mukana oli bussilastillinen hyvin monenikäisiä ja monenmaalaisia ihmisiä. Moni oli kansallispuistossa ensimmäistä kertaa. Ruoanlaitto ja yhdessä syöminen luonnossa ovat asioita, jotka pidetään mukana, jos hanke saa jatkoa.

Myös vaatteiden parsimis- ja paikkaustyöpajat puolsivat paikkansa. Loppukesälle suunniteltuun rakennustyöpajaan ei saatu riittävästi osallistujia.

Asioista, jotka eivät toimineet, voisi nostaa esille kasvimaapalstan. Palstaan sitouttaminen olisi vaatinut enemmän taustatyötä ja suunnittelua. Ilman työvuorolistaa kasvimaa jäi ilman hoitoa. Yksittäiset työpajapäivät vetivät ihmisiä paremmin.

Hankkeen lähtöajatus oli liian monimutkainen ja teoreettinen. Puheet eri ”koreista” tai ”toimintalinjoista” eivät palvelleet kokonaisuutta. Tiedottaminen jäi lapsipuolen asemaan ja liian usein kuuli kysyttävän, että ”mistä löydän tietoa teidän hankkeesta”. Nettisivuja ei saatu pystyyn.

Idea tiedon kiertämisestä, vertaisilta oppimisesta ja oman osaamisen jakamisesta kuitenkin toimi. Hankkeeseen osallistui eri ikäisiä ihmisiä aivan kuten suunniteltiin, mutta monikielisyys toi omat haasteensa.

Päätöstilaisuudessa oli hauska kuulla osallistujien kokemuksia oppimisesta ja asioiden jakamisesta. Eräs mukana ollut kertoi oppineensa paljon lisää sienistä. Toisaalta hän kertoi jakaneensa tietoa sienistä ulkomaalaisille vaihto-opiskelijoille, joille suomalainen metsä oli ennestään tuntematon.

Tarinanuotiot oli mielestämme konseptina hyvä – ihmiset saattoivat tulla nuotiolle juttelemaan – mutta käytännössä niissä oli väkeä vain vähän. Toisaalta useassa eri yhteydessä hankkeen aikana toivottiin yhdessäoloa ja keskustelua, ja kohtaamisen mahdollisuuksia kiiteltiin.

Topi Linjama, hanketyöntekijä

The post Omavaraistieto kiertoon -hankkeen tuloksia appeared first on Sanaratas.

Leiriläiset tutustuivat toisiinsa ja koko viikon ohjelmaan. Ensimmäisten päivien aikana he alkoivat kehittää omaa tarinaa tulevaan kilpailuun. Yhteisen tarinan myötä omat tarinat alkoivat hahmottua. Ideoita tarinoihin haettiin kuuntelemalla erilaisia kirjoja ja kuvilla. Tiistai päivän aikana tarinat hahmottuivat paremmin ja ne kasvoivat siihen muotoon mikä olisi lopullinen tarina.

Keskiviikko alkoi lavarunotaiteilija Tommi Tihtarisen opastuksella. Hänen kanssaan leiriläiset tekivät erilaisia äänen ja kehon käyttöön liittyviä harjotuksia helpottamaan oman tarinan esittämistä. Alkujännityksen jälkeen intoa riitti salisssa aina ruokailuun saakka. Loppupäivä meni oman tarinan viimeistelyssä sekä ääneen lukemisharjoituksissa.

Torstai jatkui Tommin opeilla, ja tällä kertaa omia tarinoita luettiin ja esitettiin sekä isoissa että pienissä ryhmissä rakentavan palautteen kera. Illan kilpailu alkoi tuntua todemmalta hetki hetkeltä, ja pian odotettu ilta saapui.

Tarinatähtikilpailussa kuultiin yhdeksän huikeaa tarinaa joissa seikkailivat mm. Kummitukset, kissat, yksisarviset ja eräässä jopa Japanin mytologiset hahmot. Jokainen leiriläinen esitti oman tarinansa yleisön edessä rohkeasti, ja palkintojen jaossa jokaiselle oli luvassa vapaavalintainen kirjapalkinto. Lopulta vuoden 2022 Tarinatähti -voittajiksi ylsivät Aarni ja Ensti kommelluksien täyteisellä Mauri-mursun tarinalla. Tuomareina kilpailussa toimivat Lea Pennanen ja Karoliina Kapanen.

Lasten kertomaa leiristä ja kilpailusta:

Tarina ei voinut olla mitään tavallista, muuten olis liian tylsää. Halusin tarinaan tavallisia tyyppejä, ei mitään käärmeen kukistajaa. Esiintyminen vähän pelotti. – Alva

Äitiltä tuli idea, keksin kaiken ja äiti vähän auttoi. Alku oli paras tarinassa. Esiintyminen tuntui kivalta mutta jännitti. – Anni

Idea tuli kahdesta kaverista. Se oli luontevaa, koska kaverit tykkää seikkailusta. Esiintyminen vähän pelotti ja jännitti. – Vilma

Idea tuli hävinneestä isosta kissasta. Paras kohta tarinassa oli kun kissanpentu löysi kavereita. Esiintymisharjoitus tuntui vähän vaikealta ja jännittävältä. Esiintyminen jännitti tosi paljon ja jännitti saanko sen kirjan minkä haluan. Parasta oli kirjan saaminen. – Onnia

Aarni sanoi että Mauri mursu rouskuttaa parsakaalia. Esiintyminen tuntui mukavalle. – Ensti

Minä sanoin että Mauri mursu rouskuttaa parsakaalia. Esiintymistä harjoiteltiin vähän, ekan kerran esitettiin tarina kokonaan kilpailussa. – Aarni

Valitsin aiheen tuosta noin vain ja rupesin tutkimaan Japanin mytologisia taruja. Iski luomisvimma ja kirjoitin tarinan valmiiksi kahdessa päivässä. Jännitti tosi paljon esiintyä ja kilpailu oli kiva. – Iia-Mari

Kuvavalinnassa valitsin hylkeen, pandan ja koalan ja illan. Siitä keksin tarinan. Esiintymisharjoituks oli hauskaa, harjoittelin kotona ja tarina tuntui tyhmälle esittää muille. Vähän jännitti esiintyminen. Kilpailussa oli kivaa. – Margarita

Perjantai menikin vain erilaisia lautapelejä pelaillen. Leiri päättyi hyvissä mielin.

The post Tarinatähti-sanataideleiri 17.-21.10.2022 appeared first on Sanaratas.

Tänä vuonna perheentalon huoneet muuttuivat Suomalaisten lastenkirjojen värikkäiksi maailmoiksi. Leiriläisen valitsivat huoneidensa teemoiksi Tove Janssonin Muumipapan urotyöt, Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin talon, sekä Jukka Parkkosen Korppi ja Kumppanit -kirjat.

Leiriläiset muokkasivat huoneita piirtäen, askarrellen ja hahmoiksi pukeutuen. Sen lisäksi jokaisessa huoneessa oli teemaan sopiva arvoitus tai tehtävä jota sai tulla ratkaisemaan paikan päälle lauantaina olleisiin Avoimiin oviin. Myös kirjoihin liittyvää ruokaa oli tarjolla.

(Kaksi alinta kuvaa: Merja Hyvärinen)

Leirin tunnelma oli pirteä ja leiriläiset ahkeria keksimään monia tapoja miten kirjojen maailmat sai parhaiten eloon.

Huoneiden arvoituksia sekä Onnelin ja Annelin terveiset ovat nähtävillä Sanarattaan instagramissa osoitteessa:

www.instagram.com/sanaratas/

The post Löydä lastenkirjaan -leiri Joensuun perheentalolla 16.-17.9.2022 appeared first on Sanaratas.

Maanantaina leiriläiset saapuivat ja majoittuivat mökkeihin. 

Leiriläiset valitsivat omat soturikissa nimet ja heidät jaettiin klaaneihin. Päivä meni tutustuessa toisiinsa ja klaaneihin, leikkien, pelaillen, uiden ja saunoen.

Tiistaina soturikissat pääsivät elämään klaaneissa. Klaaneissa suunniteltiin tulevia seremonioita. 

Klaanien välissä oli pientä kärhämää, ja Pimeäklaani tarvitsi Väreklaanin pentua heidän seremoniaan. Väreklaani suostui tähän, mutta he halusivat vastineeksi kaksi Pimeäklaanin oppilasta. Seremonian jälkeen Väreklaanin pentu palautettiin ja Pimeäklaani sai omat oppilaansa takaisin. Kävi kuitenkin niin, että Pimeäklaani kaappasi tai sai houkuteltua Väreklaanin jäseniä omaan klaaniinsa. Pimeäklaani uhrasi heidän seremoniamontussaan Väreklaanilaisia, jotta heistä tuli täysvaltaisia jäseniä. 

Lopulta kävi kuitenkin niin, että Väreklaanista Pimeäklaaniin siirtyneet palasivat Väreklaaniin, ja klaanien elämä jatkui normaaliin tapaan. 

Ilta meni pelaillen, uiden ja saunoen.

Keskiviikkona molemmissa klaaneissa juhlittiin monta eri seremoniaa. Oli pennusta oppilaaksi siirtymä, oppilaasta sotilaaksi siirtymä, Veräklaaniin oli parantajan vaihto seremonia, Pimeäklaanissa yksi klaanilainen siirtyi vanhukseksi ja heille nimettiin uusi varapäällikkö. 

Kaikille oli tarjolla seremonian kunniaksi herkkuja.

Ilta meni tuttuun tapaan leikkien, pelaillen, uiden ja saunoen.

Torstai menikin siivoillessa ja tavaroita pakkaillen. Leiri lähestyi loppuuan ja tunnelma oli leiriläisistä haikea, mutta kaikille jäi hyvä tunnelma leiristä. Leirillä syntyi uusia ystäviä, ja heipat sanottuaan leiriläiset suuntasivat kotimatkalle.

Rahoittajana toimi Kontiolahden kunta. Art House lahjoitti kirjat.

The post Soturikissat -kesäsänis Höytiäisen helmessä 6.-9.6.2022 appeared first on Sanaratas.